lördag 20 juli 2019 - 16:07

Sydänkirurgi johdatti tutkimaan minimaailmoja

Yritän ymmärtää tämän kesän aikana sydänkoherenssia. Olen lukenut siitä muutamia artikkeleita ja minä kun opin aina parhaiten kokeilemalla ja sitten kirjoittamalla kokeiluistani, niin päätin kirjoittaa, miten onnistun sydämeni laittamaan koherentimpaan kuntoon joskus silloin tällöin, tai no, miksei päivittäin…?

Tutkiessa aihetta tulee vastaan erilaisia kirjoja ja muita menetelmiä. Aivokirurgi Alexander Ebenin kirja, jossa hän kuvaa miten hänen elämänsä muuttui kuolemanrajakokemuksen jälkeen täysin toisenlaiseksi, johdatti minutkin hänen laillaan äänimenetelmien äärelle.

Hän sai äänitteitä kuuntelemalla uudestaan kiinni rakkaudellisesta maailmasta, jossa oikeasti oli silloin, kun hänen kehonsa makasi koomassa pitkiä aikoja. Hän kertoo kirjoissaan siitä, kuinka matkusti jossakin tätä meidän todellisuuttamme paljon todellisemmalta tuntuvassa todellisuudessa, jossa oppi ja koki niin isoja asioita, ettei osaa niitä sanoin tarpeeksi tarkasti kuvailla. Silti hän on yrittänyt kuvailla sitä tunnetta, jota hän koki, kun vihdoin tunsi itsensä täysin sulautuneeksi rakkauteen, oli osa koko maailmankaikkeuden mysteeriä ja pystyi ajatuksen voimalla tekemään ihan mitä vaan.

Kooman jälkeen hän on kertonut kaikille, ketkä ovat jaksaneet kuunnella, sekä kokemuksistaan että siitä, miten ne muuttivat hänen materialistisen käsityksensä maailmasta ja miten ne todistavat, että monet nykyisin vallitsevat tieteelliset käsitykset ovat virheellisiä. Hän pystyy tiedemiehenä hyvin uskottavasti ja aukottomasti todistamaan esimerkiksi sen, että ihmisen tietoisuus ei ole osa aivotoimintojamme, kuten on pitkään uskottu, vaan sijaitsee aivojemme ulkopuolella.  

Kuuntelen nyt samoja binauraalisia äänitteitä kuin Alexander oman sydäntietoisuuteni lisäämiseksi. En osaa vielä sanoa niiden toimivuudesta muuta kuin, että kuunteleminen tuntuu hyvältä.

Useimmiten tuntuu kuin sydän laajenisi ja rakkauden tunne voimistuisi, sillä toiset äänitteet opastavat myös mielikuvin lisäämään rakkauden tuntemusta. Oli äänite 20 minuuttia tai tunnin, niin aina on hyvin ravittu olo kuuntelun jälkeen.

Äänitteistä ja muista harjoituksista kumpuaa välillä sellainen olotila, jossa pystyy kokemaan ihmeellisiä asioita ihan pienissä ja tavallisissa ilmiöissä. Katselin esimerkiksi tänä aamuna pitkään karpalomehulasia, jossa kaikki nuo pienet kuplat muodostavat harmonisen ja kauniin kokonaisuuden. Fokustaminen johonkin tuollaiseen hassuun pieneen yksityiskohtaan ja minimaailmaan antaa elämälle taas sen ihmeen ja mysteerin olemuksen, jonka se totisesti ansaitsee.

 

söndag 14 juli 2019 - 14:09

Kesän piinasta sydämen tasapainoon (ja faktaa sydänkoherenssi-ilmiöstä)

Yritän ymmärtää tämän kesän aikana sydänkoherenssia. Olen lukenut siitä muutamia artikkeleita ja minä kun opin aina parhaiten kokeilemalla ja sitten kirjoittamalla kokeiluistani, niin päätin kirjoittaa, miten onnistun sydämeni laittamaan koherentimpaan kuntoon joskus silloin tällöin, tai no, miksei päivittäin…?

Minulla on kesällä usein se piina, mikä muillakin vanhemmilla. On töitä ja lapset pyörivät siinä kaivaten aina jotakin: ruokaa, juomaa, ohjelmaa, huomiota, huoltoa, lääkäriä… Tuntee, että haluaisi heille tarjota kesän kunniaksi ties mitä kivaa ajanvietettä, mutta siihen eivät rahkeet millään riitä. Olen siis tekemisissä riittämättömyyden tunteiden ja sisäisten itsesyytösten kanssa.

Miten tähän olen sydänkoherenssia soveltanut? Sydän tietää totuuden. Aina kun pysähdyn asian äärelle, saan rauhoittavaa viestiä, ettei lapsillani ole mitään hätää. Hehän saavat tehdä paljolti juuri sitä mitä tahtovat. Ja he kaikki kuitenkin tekevät paljon kaikenlaista, eikä aika tule pitkäksi. Ja mitä sitten, jos vaikka tulisikin? Heille, nykyajan viihdeähkyille, muodostuu ihan erinomainen olotila, jos joskus pitkästyvät. Kunnon ikävystymisestä seuraa aina luovuutta: nytkin on kaivettu ukulele kellarista ja opetellaan taas soittelemaan sitä.

Haluaisin suorittaa jonkin määrän kesälomaa, jossa pakataan, matkustetaan ja yövytään jossain muualla kuin kotona. Sitä halua ei ole vain tässä yhtälössä mahdollista toteuttaa, ainakaan vielä. Se halu ei kuitenkaan ole ihan sydämestä kotoisin, jos tarkemmin pohdin. Se tulee vain tästä kulttuurista, jossa elämme ja jossa kaikki tuntuvat reissaavan. Yritän lohduttaa itseäni, että kyllä tässä elämässä on tullut jo paljon reissattua, kukaan muu ei ole kaivannut minnekään matkoille ja sitä paitsi parhaat matkat voi tehdä omaan sisimpäänsä. Eli ei kun kiitollisuutta tuntemaan, sehän on tie sydänkoherenssiin. Ihanaa, että on koti, ollaan terveitä, Suomi on rauhan tilassa ja ilma on raikas hengittää (silloin kun ei ole liian kuuma).

 

***

Voit lukea vain edellisen, jos olet jo vakuuttunut sydänkoherenssin olemassaolosta. Jos taas ihmettelet, mihin koko teema edes perustuu, jatka lukemista. Tutustuin aiheeseen heartmath.com -sivustolla, mutta olen lukenut myös suomalaisen kirjailijan Alexander Jalon kirjoituksia (http://alexjalo.blogspot.com/2019/05/sydankoherenssi-olemme-elaneet_27.html) aiheesta. Hän perustaa tutkivat kirjoituksensa moniin eri lähteisiin (McCraty, R., Tiller WA, Atkinson M, Bradley RT, Metzkier Kurtus, Eleanor, Russek L., Schwartz G. jne). Lyhentelin tähän itseäni kiinnostavia kohtia.

Sydämen magneettikenttä

Sydän on sähkömagneettisesti kehon voimakkain generaattori. Sydän muodostaa biomagneettisen kentän, joka on 100 kertaa vahvempi kuin aivojen alfa-aallot ja 10 000 kertaa vahvempi kuin kortikaalinen aktiviteetti. Sydämen synnyttämä magneettikenttä ei kata ainoastaan kehoa, vaan ulottuu kauaksi kehon ulkopuolelle joka suuntaan.

Sydämen koherenssi

Sydän koherenssilla tarkoitetaan psykofysiologista koherenssia, johon liittyy hyvin säännönmukainen, siniaaltomainen sydämen rytmikuvio.Tunteilla on suora vaikutus siihen. Viha, turhautuneisuus ja ahdistus muuttavat sydänrytmin epäsäännölliseksi. Tällöin sydän on erittäin epäkoherentti.

Rentoutuminen ja meditointi ei sinänsä vaikuta sydämen koherenssiin, vaikka se saa aikaan parasympaattista toimintaa. Sen sijaan kestävät positiiviset tunteet, kuten rakkaus, arvostus ja myötätunto, synnyttävät sydänkoherenssia. Silloin näyttäytyy systeemin laajuinen resonanssi ja lisääntynyt synkronia sympaattisen ja parasympaattisen hermoston väillä ja vallitsee lisääntynyt harmonia ja synkronia myös sydämen ja aivojen välisessä dynamiikassa.

Sydänkoherenssin hyötyjä

Näin ollen tunteet eivät olekaan aivojen tuotosta, vaan sydämen ja aivojen yhteistyön tulosta, jossa sydän aistii ja generoi niitä, kun taas aivot tulkitsevat ne tietoiselle tasolle. Sydänkeskeisessä ja koherentissa tilassa olemme tiiviimmin kytkeytyneinä ja lähemmin linjautuneina intuitiivisen älykkyytemme syvimmän lähteen kanssa. Tutkimuksissa tällainen lähde ilmaisee itsensä, muttei sitä pystytä vielä tieteen näkökulmasta selittämään. Sydänkoherenssi mahdollistaa helpomman pääsyn normaalisti käyttämättömiin potentiaalisiin mielen ja tunteiden kykyihin, tasapainoon ja ohjattavuuteen. Se mahdollistaa myös paremmin informoitujen ja älykkäämpien päätösten tekemisen.

Koherenssin vaikutus ihmisten välillä

Russek on kollegoineen osoittanut kokeissaan, että kahden lähekkäin mutta erillään istuvan ihmisen välille voi syntyä magneettinen yhteys, jossa toisen sydänsignaali näkyy toisen aivojen EEG-tallenteessa. Hyvin heikotkin sähkömagneettiset signaalit ovat biologisen systeeminen havaittavissa ja niillä voi olla merkittäviä biologisia vaikutuksia (epälineaarinen stokastinen resonanssi). Mitä koherentimmaksi signaali tulee, sitä suuremmaksi käy sen kyky kytkeä itseensä ympäröivää kohinaa ja tuottaa amplitudiltaan merkittäviä vaikutuksia.

Miten siihen pääsee?

Sydänkoherenssi on luonnollinen tila, joka voi tapahtua spontaanisti unessa tai syvän rentoutumisen aikana, mutta pysyvänä tilana keskellä päivittäisiä aktiviteettejä se on harvinainen. Hengitysharjoituksilla (10 sekunnin rytmi) sen pystyy aktivoimaan lyhyeksi ajaksi, mutta koherenttiin hengitysrytmiin on vaikea jäädä pitkiksi ajoiksi. Sen sijaan positiivisten tunteiden kautta koherenssin tilan saavuttaminen on helpompaa. Positiivisen tunteen ylläpitäminen pidempään helpottuu harjoittelun myötä ja mahdollistaa hermoarkkitehtuurin uudelleenkuvioinnin, jossa koherenssista tulee uusi normi. Koherenssia tilaa on tutkittu muun muassa helposti korkeisiin myötätunnon tiloihin siirtyvien buddhistimunkkien avulla.

 

 

 

torsdag 11 juli 2019 - 18:15

Saariston sydämelliset tuomiset

Yritän ymmärtää tämän kesän aikana sydänkoherenssia. Olen lukenut siitä muutamia artikkeleita ja minä kun opin aina parhaiten kokeilemalla ja sitten kirjoittamalla kokeiluistani, niin päätin kirjoittaa, miten onnistun sydämeni laittamaan koherentimpaan kuntoon joskus silloin tällöin, tai no, miksei päivittäin…?

Kävin ystäväni luona Turun saaristossa. Häneltä on hiljattain kuollut puoliso ja kaikki  tapahtui hyvin äkkiä. Ystäväni oli päättänyt viettää paljon aikaa itsekseen ja käsitellä asioita liittyen suruun, menetyksen tunteisiin ja oikeastaan koko elettyyn elämään. Olin täynnä hiljaista kiitollisuutta ystäväni kertoessa ajatuksistaan. Teimme läsnä ollen ruokaa, tiskasimme ja kuuntelimme vuorotellen kehoa eli teimme ns. fokusointia. Vaikka olin perillä vähemmän kuin 24 tuntia, tunsin kotipihaan kaartaessa kuin olisin tullut pitkältä matkalta ja kuin olisin jotenkin muuttunut.

Menimme Kalkkirannan kievarin pihalle syömään ja istuessani puolisoni kanssa siinä alkoivat tulokset reissusta valjeta. Huomasin puhuvani suoraan kaikesta, mistä en ole tohtinut puhua. Itse asiassa puhumattomia asioita oli alkanut olla viime aikoina jo niin paljon, että olimme alkaneet etääntyä toisistamme. Huomasin kokevani monenlaisia tunteita, syvää surua, valtavaa vihaa ja aitoa iloa. Sydämeni oli täysin auki ja olin spontaani ja aito pitkästä aikaa. Puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä ja aloin jo aavistaa jotain siitä läheisyydestä ja keskinäisestä ilosta, jonka olimme jo hetkeksi menettäneet.

Ymmärsin ystäväni luona taas kerran, että elämä voi päättyä hyvinkin nopeasti ja silloin kirkastuu aina olennaisiksi asioiksi keskinäiset suhteet ja rakkaus. Elämä itse on tärkeintä, että sen elää avoimena, täysillä ja vapaana sekä kantaa vastuun teoistaan ja valinnoistaan. Yhtä tärkeää on oppia ne läksyt, joita varten tänne olemme tulleet elämään, eikä niitä opi, jos laittaa päänsä pensaaseen aina, kun jokin tuntuu epämukavalta tai pelottavalta. Jo kaksi syöpää selättänyt puolisoni sai taas lisäaikaa luultavasti siksi, että hänellä on vielä jokin tehtävä täällä ja myös siksi, että hän oppisi läksynsä. Tuo läksy, johon hän nyt aikoo keskittyä, vaikuttaa erittäin vaikealta ja on vahvasti sidoksissa myös omaan oppimiseeni.

Eli voin antaa nyt omasta kokemuksestani poikivan suosituksen: jos haluat elämäsi muuttuvan vahvoiksi tunteiksi, aidoksi vuorovaikutukseksi ja suoriksi puheiksi, ota sydänkoherenssi to do -listallesi. Jos haluat elää voimakkaasti ja rohkeasti, ota sydän kuunteluun jo tänään!

måndag 8 juli 2019 - 17:18

Facebook ja sydänkoherenssi

Yritän ymmärtää tämän kesän aikana sydänkoherenssia. Olen lukenut siitä muutamia artikkeleita ja minä kun opin aina parhaiten kokeilemalla ja sitten kirjoittamalla kokeiluistani, niin päätin kirjoittaa, miten onnistun sydämeni laittamaan koherentimpaan kuntoon joskus silloin tällöin, tai no, miksei päivittäin…?

Seuraava haaste saapui Facebookissa, jossa olen liittynyt osaksi erästä Facebook-ryhmää. Harjoittelemme siinä tietoisen dialogin taitoa. Siinäkin on sydänkoherenttinen tila tarpeen. Ilman sitä ei tule tarpeeksi huolella ”kuultua” eli luettua toisen kirjoittamaa tekstiä ja rivien välejä. Nyt teema oli upea. Innostuin ja juttua virtasi kolmen ihmisen välillä nopeaan tahtiin. Tuntui hyvältä tulla ”kuulluksi” ihan heti, kun teksti oli lähtenyt. Peukut ja sydämet lisäsivät hyvää värähdettä ja kaikki sanottu tuntui todella viisaalta. Kunnes eräs itse kirjoittamani lause sai minut (egoni) paljastumaan itselleni.

Egoni teki taas temput ja veti kunnon shown. Sitten se syytti minua, että toiset ne pystyvät olemaan paljon parempia sydänviisaita dialogimaakareita kuin minä. Tunsin itseni tyhmäksi aloittelijaksi, saivartelijaksi ja huijariksi. Eli tipahdin tai olin jo aikaa sitten tippunut sydänkoherenssista tilasta, jonnekin aivan muualle. Tunsin häpeää ja syyllisyyttä. Tajusin, että tällaiseen tilaan joudun usein ryhmässä. Tulkitsen muiden tekemisten ja tavan toimia olevan parempia tai että he ovat viisaampia kuin minä. Koen itseni pieneksi ja mitättömäksi.

Nostin pääni. Mutta tämähän on todella hyvä ja opettavainen kokemus. Pääsin käymään suurta tunnevuoristorataa. Olen kovassa seurassa. En pärjää yrittämällä pärjätä. Tässä seurassa täytyy oppia vain kuuntelemaan (lukemaan), olemaan hitaampi ja kuunnella ennen kaikkea itseään. Pitää puhua pelkästään totta ja ammentaa aidoimmasta osasta itseään. Sen opin tänään.

Sain vielä jälkeenpäin vinkin, että kun huomaan egon nostavan päätään, ei kannata alkaa taistella sitä vastaan, vaan siirtää se vain ystävällisen rauhallisesti sydämeen. Silloin pääsee taas eteenpäin mielekkäällä tavalla ja magneettikenttä eheytyy entiselleen.

fredag 5 juli 2019 - 20:43

Sydänkoherenssi kriisissä ja ihmisten välillä

 

Yritän ymmärtää tämän kesän aikana sydänkoherenssia. Olen lukenut siitä muutamia artikkeleita ja minä kun opin aina parhaiten kokeilemalla ja sitten kirjoittamalla kokeiluistani, niin päätin kirjoittaa, miten onnistun sydämeni laittamaan koherentimpaan kuntoon joskus silloin tällöin, tai no, miksei päivittäin…?

 

Ensimmäiset haasteet kohtaan aina kotona. Puolisoni on kipeä. Suoli tukossa. Tuntuu, että pakko lähteä pian sairaalaan eikä hän sitä missään nimessä halua. Sydämeni sanoo, että kaikki järjestyy kotona, kunhan kuuntelemme ja otamme askelen kerrallaan. Syödään, mitä keho kehottaa, juodaan samalla menetelmällä ja annan energiahoitoa ollen lähellä, aina kun välillä levätään. Siinä sydänkoherenttia tilaa voi tartuttaa toiselle, joka ehkä välillä aina epäröi, miten tässä käykään. Kilautamme myös kaverille ja apua tulee lisää. Illemmalla olo jo alkoi helpottaa ja suoli avautui…

Seuraavan kerran muistin kiinnittää huomiota sydämeeni bussissa. 848 on meidän paikallinen bussi, jossa välillä tapaa jonkun tutun vuosien takaa. Niin minulle kävi Kampissa, kun viereeni tuli istumaan nainen, jota aikoinaan tapasin säännöllisesti eräissä tilaisuuksissa. Emme kuitenkaan silloin jutelleet koskaan erityisen pitkään keskenämme ja siksi tämä tilanne oli vähän outo – aluksi. Keksiessämme siinä jutun juurta, olin vähän epävarma siitä, riittääkö meillä juteltavaa, kun en yhteisistä tuttavistamme enää muistanut juuri mitään enkä muutenkaan jakanut ehkä samaa todellisuutta hänen kanssaan.  

Huomasin kuitenkin hyvin pian uskaltautuvani pitämään sydämen auki ja samalla tajusin, että samalla tavalla hänkin oli siinä hyvin avoin ja luottavainen. Juttu virtasi, löysimme paljon puheenaiheita ja aika kului todella rivakkaa tahtia. Kun tuli aika erota, olimme jo löytäneet yhtymäkohtia työelämää myöten ja vaihtaneet puhelinnumeroita. Kaiketi juttu loppui sillä kertaa vielä kesken, sillä muutaman päivän päästä hän istahti taas viereeni Kampissa ja niin me taas höpötimme koko matkan.

Olisiko siis sydänkoherenssista kyse, kun löydämme saman aaltopituuden toisen kanssa? On luottavainen olo, ei tarvitse pelätä mitään ja tuntee olevansa aito. Silloin toisen on helppo solahtaa samaan tilaan, jättää pelit pelaamatta, laskelmoinnin sikseen ja elämä siinä toisen vierellä tuntuu helpolta.

onsdag 3 juli 2019 - 21:00

Sydän koherenttina kesä-Sipoossa

 

Yritän ymmärtää tämän kesän aikana sydänkoherenssia. Olen lukenut siitä muutamia artikkeleita ja minä kun opin aina parhaiten kokeilemalla ja sitten kirjoittamalla kokeiluistani, niin päätin kirjoittaa, miten onnistun sydämeni laittamaan koherentimpaan kuntoon joskus silloin tällöin, tai no, miksei päivittäin…?

Väittävät siitä olevan tutkimustietoa jo rutkasti, että kun ihminen oppii elämään sydämensä kanssa viisaasti, siitä hyötyy ennen kaikkea aivot mutta tietenkin myös koko keho. Tasapainottuu samalla kertaa neuraalinen, psyykkinen ja fysiologinen olemuksemme. Aina kun päällä on stressitila, sydämen rytmissä tuntuu epäsäännöllisyyttä ja tämä estää kaikki korkeammat kognitiiviset toimet, kuten selkeän ajattelun, muistamisen, oppimisen, järkeilyn ja tehokkaan päätöksenteon. Sydän tekee myös oman osuutensa aivojen emotionaalisiin prosesseihin, mikä vain lisää stressiä. (Lähde: Heartmath.com).

Paljon löytyy harjoitteita ja jopa hienoja teknologisia laitteita, jotta voisi tavoittaa sydänkoherentin tilan. Ajattelin kuitenkin edetä ihan luomuna. En mene leveää tietä, jossa helposti, mittarista katsomalla selviää asioita. Valitsen pienen alun, polun, jonka kautta opin itse kuuntelemaan sydäntäni. Otan selvää siitä, missä sydämeni sykkii ja miten se eri tilanteissa sykkii. Otan selvää siitä, mitkä tekemäni asiat vievät sitä epäkoherenttiin tilaan ja mitkä taas kohti tasapainoa. Miltä tuntuu elää, kun sydän on koherentissa tilassa. Kehon kuuntelua olen ennenkin tehnyt, mutta nyt keskityn sydämeen ja vain sydämeen.

söndag 26 maj 2019 - 00:00

Taipumus toipua

"Teillä on taipumus toipua syöpäsairauksista", oli syöpälääkärin diagnoosi viimeisimmässä tarkastuksessa. Tuure on nyt terveiden kirjoissa tasan vuoden sairastamisen jälkeen. Olemme käyneet läpi tätä käytyä polkua ja ihmetelleet tapahtunutta. Eli ihmeiden aika ei ole ohitse.

Meillä on päällimmäisenä kiitollisuus kaikesta siitä tuesta, jota olemme saaneet kaikilta ihmisiltä. Tällainen tuki on valtava ja korvaamaton voima, ajatuksen voima.

 

Mitkä muut asiat auttoivat selviämisessä? 

Meille selvisi, että myönteinen asenne on yksi parhaista lääkkeistä. Tärkeimpänä sisältönä asenteessa oli luottamus, että tästä selvitään. Valittaminen ei kuulunut päivärutiineihin. Pelko pysyi poissa siten, että löi vakaviakin asioita ihan lekkeriksi. Pahimmillekin skenaarioille vain naurettiin. Läheiset auttoivat siinä nauramalla mukana. Oli vain muutama erittäin paha päivä, jolloin saapui lannistava masennus ja silloin Tuure ihmetteli: selviääkö tästä? Sellaiset päivät eivät olleet minullekaan helppoja. Nämä päivät olivat sytostaatin aiheuttaman pahoinvoinnin värittämiä.

 

Toki se, että syöpäkasvain leikattiin pois kaikkine ympäristöineen (koko peräsuoli) auttoi selviämään. HUS:in LEIKO-osasto ansaitsee täydet pisteet ja kunniamaininnan vaikean leikkauksen läpi viemisestä. Yhdeksän tuntia siinä meni.

 

Täydentävinä hoitoina käytiin energiahoidoissa viikottain. Akupunktiota otettiin kolmen viikon välein. Ne helpottivat henkisen tilan lisäksi sytostaattien aiheuttamia fyysisiä oireita.

 

Ruokavaliossa Tuure noudatti jatkuvan syömisen strategiaa. Hän söi usein ja vähän, jottei tulisi pahoinvointia.

 

Miten minä läheisenä selvisin?

Itse selvisin tästä vuodesta hyvin ehkä juuri siksi, että Tuurella ei tuntunut olevan mitään erityistä hätää. Elimme vain päivän kerrallaan niin hyvää elämää kuin oli mahdollista. Tämä on ollut aika paikalleen jämähtänyttä elämää. On tulleet Söderkullan kotikonnut tutuiksi, ei olla pahemmin matkusteltu minnekään, jos ei pieniä pyrähdyksiä Helsinkiin, Espooseen tai Porvooseen lasketa.

Raskainta on ollut ehkä se, että leikkauksesta jäi jälkiseurauksina  veritulpan jälkeinen aivovamma pikkuaivoihin. Se muutti näkökenttää pysyvästi. Tuure ei saa enää ajaa autoa, joten olemme vain yhden kuskin varassa ja saan autoilua likipitäen tarpeeksi. 

Olen välillä kirjoittanut facebookissa oleviin ryhmiin, joista saa hyvää vertaistukea (esim. Vituttaa, kun läheisellä on syöpä) vaikka joskus niissä on niin synkkiä uutisia liikaa, että pitää suojella itseään niiltä.

Perustin aika pian itselleni tukiryhmän, jonka turvin sain aina kääntyä ystävän puoleen, jos ahdisti tai kuristi jokin huoli. Suosittelen tällaisia ryhmiä, vaikkei mitään syöpiä elämään ilmestyisikään, sillä varmaan muillakin kuin minulla on aina vaikein turvautua apuun juuri silloin kun sitä eniten kaipaa.

Tärkeää oli myös jatkaa omaa elämää kuin ei mitään syöpää olisikaan. Ja ihan oikeasti kului aikoja, kun en muistanut koko syöpää. Tein paljon valintoja, joissa priorisoin oman hyvinvointini. Kukaan muu ei tee sitä puolestani ja sairauksen aikoina tarvitsen paljon voimaa, jota saan kun pidän huolta vain itsestäni. Näin pysyin hyvässä kuosissa kaikissa vaiheissa.

Olemme kiitollisia tästä kokemuksesta. Tällaisestakin voi selvitä ehjin nahoin. Olemme saaneet vahvan todisteen siitä, että mihin luottamuksen ja ajatukset suuntaa, sinne energia siirtyy ja siitä tulee todellisuutta. Tätä voi harjoittaa kaiken muunkin suhteen.

 

lördag 24 november 2018 - 20:00

Tosiasiat esiin ja koulu eheytyy oppimisen keitaaksi

Olen seurannut käytyä keskustelua koulun, digioppimisen ja kelkasta putoamisen saralla. Haluan valottaa paria näkökulmaa, jotka minulle näkyvät hyvin selkeästi, kun oleskelen koulumaailman liepeillä, välillä sinne sijaisena sujahtaen ja oppimisvaikeuksia lähes päivittäin pohtien.

Koko keskustelu peilaa hyvin tätä yhteiskuntaa. Koko yhteiskunta potee digioppimista ja kelkasta putoamista. Harva se päivä ivataan pankeissa ja kaupoissa digitalisaation kiroja ja jokainen tuntee ainakin viisi ihmistä, jotka ovat ajautuneet yhteiskunnan reunamaille.

Vanhemmat ovat jo pitkään olleet omien lastensa oppilaita, mitä tulee digitaalisiin vempeleisiin, mutta osaavat vanhemmatkin monia sellaisia asioita, joista on lapsille erittäin suurta hyötyä. Monet vanhemmat eivät vain tiedä, miten lastensa koulunkäyntiä parhaiten tukisivat. 

He ovat erityisen ymmällään, jos lapsella on oireita lukemisen vaikeuksista. Vaikeus hahmottaa tekstiä (dysleksiaksikin nimitetty) kiertää tutkimusten mukaan hyvin tarkkaan samoissa suvuissa, joten samassa perheessä on usein ongelmia sekä aikuisella että lapsella. Aikuisilla on lisäksi vielä taakkana tuskallinen tieto siitä, mitä kaikkea elämässä seuraa siitä, kun ei opi lukemaan kunnolla. Kärryiltä tippuminen uudestaan ja uudestaan on kompensoitava oveluudella, häpeä omasta erilaisuudesta ja jatkuva huonommuudentunne on kätkettävä useiden maskien taakse ja keskittymiskyvyttömyys on kanavoitava jatkuvaan ulkoa ohjautuvaan suorittamiseen.

Lukivaikeudet kanavoituvat levottomuudeksi ja keskittymisvaikeuksiksi. Tämän takia suomalaisissa koululuokissa on aina pari kappaletta heitä, jotka aiheuttavat koko luokan toimimattomuuden. Nämä oppilaat olisivat lahjakkaita monin eri tavoin, mutta kompastuvat lukemisen ja kirjoittamisen haasteisiin. Tämänkin takia moni opettaja kokeilee projekteja ja ilmiöopettamista, joiden avulla on mahdollisuus pitää hengissä edes jonkinlaista työrauhaa niille, joilla ei ole oppimisen ongelmia. Silloin voi antaa kenties pikkasen motivoivampia tehtäviä ja erilaista tukea myös niille, joilla on vaikeuksia tai laittaa oppilaat oppimaan toisiltaan jotain. Se ei ole todellakaan helppoa ja vaatii opettajalta suuria ponnistuksia ja luovuutta.

Opettaja kokee jatkuvaa epävarmuutta siitä, oppivatko oppilaat oikeasti jotain vai onko projektimainen tai tutkiva oppiminen aivan liian vaikeata joillekin. Liian rauhattomassa luokassa ei vain vanhanaikaisella tyylillä opettamisesta enää tule mitään, eikä luentomaisia tunteja ehdi kunnolla valmistella, kun aika menee kaikenlaisiin opettamistyön ulkopuolella hoidettaviin asioihin, Wilma-viesteihin yms. Omalla ajalla joutuu tekemään ihan liikaa ja tuntee itsensä täysin pöntöksi, kun ei osaa organisoida koko tätä kaoottista kuviota niin, ettei polttaisi omaa kynttiläänsä molemmista päistä. Sitä katselee koko ajan toisia opettajia: onko jossain joku, joka hallitsee tämän yhtälön paremmin kuin minä? Voisiko hän kertoa minulle salaisuutensa?

Hesarin artikkeli 18.11., jossa asetuttiin vahvasti kritisoimaan nykyistä opetussuunnitelmaa ilmiöoppimisineen ja jossa Liisa Keltikangas-Järvinen jyrähti, että oppimisen demokratia on vaarassa, kertoo jo olemassa olevan ja erittäin hyvän ulospääsytien inhottavan vaikean digioppimisen ja syrjäytymiskierteen allikosta: perheen tuki.

Artikkelissa ilmiö, jossa vain hyväosaisissa perheissä tuetaan lasten oppimista, nähtiin ikään kuin vaarana koululaitoksen demokratialle, mutta mitä jos käännämme kolikon ja annamme mahdollisuuden kaikille perheille saada tarvitsemansa tuen, jotta ne pystyisivät tukemaan oppilaita enemmän kotona? Se tukisi sekä lasten että myös opettajien jaksamista, kun purettaisiin koulun ja kodin väliin jääneet muurit ja pohdittaisiin työnjako täysin uusiksi. Se säästäisi kustannuksia, kun ei tarvitsisi enää tukea tehostetusti niin montaa oppilasta.

Tarvitaan kohtuullinen arsenaali perheiden valmennusta oppimisen tukemiseen jo heti alkuvaiheessa, kun ensimmäinen lapsi menee ensimmäiselle luokalle. Kerrotaan orastavia oppimisvaikeuksia oireilevien vanhemmille, miten lukutaito on mahdollista saavuttaa ennen toiselle luokalle siirtymistä. Se vaatii perheeltä puoli tuntia päivässä puolen vuoden ajan. Se vaatii mahdollisten omien oppimisvaikeuksien tiedostamista ja hyväksymistä, jotta voi täyspainoisesti tukea omaa lastaan positiivisesti rohkaisemalla ja hänen kiinnostuksenaiheitaan kunnioittaen. Alussa se ei vaadi mahdottomia, koska lapsen aivot ovat vielä herkkyysvaiheessa, jossa ne muokkautuvat lukemiseen tavallista runsaammalla harjoittelulla. Jos tähän ryhdytään nyt, niin muutaman vuoden kuluttua kouluissa on oikea opiskelurauha.

Näitä asioita mietitään nyt monilla muillakin paikkakunnilla, mutta Sipoossa meillä on kohta Suomen suurimpiin kuuluva koulu Söderkullassa (Sipoonlahden koulu) ja erittäin suuri Nikkilän sydän. Täälläkin voi tulla suuria haasteita rakentaa näistä kouluista laadukkaan oppimisen keitaita, ellemme nopeasti herää tekemään ennalta ehkäisevää työtä kodeissa ja rakentamaan aivan oikeaa ja todellisen tilanteen tunnustavaa koulun ja kodin yhteistyötä.

söndag 28 oktober 2018 - 13:48

Terveydenhoidolle kymmenen pistettä

Puolisoni sairastui syöpään toukokuussa. Kesä meni syöpähoidoissa ja syksyllä oli vuorossa iso leikkaus. Se tehtiin Meilahdessa, jossa häneltä leikattiin syöpäkasvaimen lisäksi myös suuri osa suolistoa varmuuden vuoksi pois. Oikeasta reidestä vietiin pitkä lihas korvaamaan poistuneita suolia. Leikkaus oli suuri, yhdeksän tunnin leikkaus, jonka jälkeen tuntuu ihan ihmeelliseltä että hän on nyt kotona ja keittää tuossa kahvia ja laittaa maksamakkaravoileipiä.

Tahdon kuvata tässä itselleni ja teille, miten tämän päivän sairaanhoito toimi meidän tapauksessamme. Syöpäleikkauksen jälkeen hän sai tehohoitoa kolme päivää, koska tilanne oli varsin kriittinen. Leikkauksen aikana hän sai aivoveritulpan, jonka seurauksena puolet näkökyvystä menetettiin. Teho-osastolta hänet siirrettiin keskussairaalan osastolle pariksi viikoksi. Sieltä taas hänet siirrettiin Nikkilän terveyskeskuksen vuodeosastolle, josta hänet kotiutettiin viikon päästä ja hän siirtyi Söderkullan kotihoidon vastuulle.

Toipuminen on edistynyt hyvin ja haavat ovat parantuneet kovaa vauhtia. Avanteiden käsittelyssä opitaan koko ajan lisää.

Näin menetellen on saavutettu kustannustehokas ja tarkoituksenmukainen hoito. Tämä on meidän kohdallamme osoitus siitä, että systeemi toimii hienosti.

 

Tästä kaikesta olemme erityisen kiitollisia:

-sairaan- ja kotihoidon piirissä toimivien korkea ammattitaito 

-järkevästi mietityt hoitopolut

-hymyt ja aina nopeasti saatu apu

-sinnikkyys avannepussien kanssa

-pelisilmä erilaisissa haastavissa tilanteissa

 

Toivottavasti myös kuntatyönantaja osaa arvostaa asiantuntevaa ja osaavaa hoitohenkilökuntaansa.

 

 

måndag 27 augusti 2018 - 00:00

Hakemus kuoroon

 

Olin tänään lähikirkkomme avajaisissa. Teemu Laajasalon saarnaa kuunnellessa mietin, olenko samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että kirkko on muutakin kuin maamerkki, jos ihmiset täyttävät sen rakkaudella. Nyökkäilin mielessäni ja mietin, että kelpaakohan kirkkoon myös meikäläisen sydän ja sielu, jos paljastan sen mietteet avoimesti sellaisina kuin ne tänä päivänä ovat.

Ihastuin siihen naiskuoroon, Pilke nimeltään. He lauloivat niin sydämestä ja naiseudesta, ihanan vapaasti. Kun kirkonmenot olivat loppu, huomasin ilmoittautuneeni koejäseneksi porukkaan. Kelpaankohan?

 

Millainen on elämänkatsomukseni tänään?

Kristillisen Jumalan kanssa olen ollut tekemisissä ani harvoin, Jeesusta ajattelen hyvin vähän. Enkelit ovat minulle totta, juttelen niille ja saan selviä vastauksia. Ammennan päivittäin universumista, kauniista lähteestä rakkautta. Minulla on tapana muodostaa juuret, joilla saan Äiti maalta toisenlaista energiaa. Taivaankappaleista pystyy ilmiselvästi lukemaan jotain minunkin elämästäni ja välillä kuuntelen niitä ennustuksia mielenkiinnolla.

On olemassa elämää tämän planeetan ulkopuolella ja monet ihmiset pystyvät välittämään viisaita tekstejä ulkoavaruuden henkilöiltä. Yhdyn luontevasti ykseyteen ja lähden säännöllisesti käymään erilaisissa sfääreissä mielikuvituksen avulla. Palaan sieltä uudistuneena. Puolisoni on shamaani ja teemme välillä rumpumatkoja. Tiedän kokemuksesta, että energiahoito parantaa. Käyn kampaajan lisäksi säännöllisesti energiahoidossa, shiatsussa ja akupunktiossa. Joogaan joka päivä, meditoin monta kertaa päivässä. Kun olen läsnäolossa, voin kehossani tuntea, kuinka erilaiset energiat virtaavat. Monella ihmisellä on lahja parantaa. Se perustuu kehon voimaan parantaa itse itsensä.

Tämän kaiken saisi varmaan väännettyä kristillisillekin termeille vai saisiko? Minusta siihen ei ole tarvetta. Jotkut yllämainituista asioista on kirkon piirissä tuomittu. Se on yksi suuri syy, miksi ihmiset eroavat kirkosta. En halua erota kirkosta, mutten halua enää sopeutua normiin. Olenko nyt paha kivi kengässä?

Täytän ainakin sen Teemun kriteerin, että uskallan rakastaa. Tuon siihen vain toisen aspektin: uskallan olla rehellinen ja aito. Joko kelpaan tällaisenani tai sitten saa olla. Tämä blogi toimikoon pääsylippunani siihen kuoroon. Jos kristillisen kirkon ovet ovat tänä päivänä riittävän isot ottaa vastaan minutkin, sitten uskon, että sillä on vielä tulevaisuutta. Jos sipoolaisissa seurakuntapiireissä katsotaan, ettei tuollainen voi laulaa meidän riveissä, niin olkoon. Kyllä minulle muitakin laulupaikkoja avautuu.

***

Ps) Pääsin mukaan.