Tiistaikirje 27 - 2.7.2019, Mökillä käy joku

tisdag 2 juli 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

Kirjoitin joskus aikaisemmin siitä, miten ennen ihmiset luottivat toisiinsa niin, ettei oviakaan pidetty lukossa. Muistelin lapsuudessani tapahtuneita asioita ja mietiskelin, miten ne ovat vaikuttaneet luonteeseeni ja omiin asenteisiini. Lupasin kertoa toisella kerralla jotain asiaan liittyvää, aika mielenkiintoistakin tarinaa. Tässä se tulee:

Rakensimme ensimmäistä kesämökkiämme 70-luvun puolenvälin jälkeen. Se on vanha, paikalle siirretty hirsitalo. Äitini serkku, joka asui lähikaupungissa, oli usein meitä auttelemassa ja tuntui ihan luonnolliselta antaa hänelle lupa käyttää mökkiä kalastusreissuillaan ja muutenkin. Takkahuoneessa on sänky, jossa vieraat voivat nukkua, kun itse nukuimme vintillä. Mökki on tyypillinen kesämökki: ei sähköä, ei vesijohtoa tms. mukavuuksia, mutta se on ison vesistön rannalla ja vesi on lähes sinällään juomakelpoista, hydrologisen tutkimuksen mukaan. Ja puusauna on todella hyvä ja siellä saa mukavan pehmeät löylyt.

Käytimme siis mökkiä hyvässä yhteisymmärryksessä tuon äitini serkun, ”Matiaksen” kanssa. Näin kului useita vuosia, emmekä yleensä edes kyselleet, milloin hän oli ollut mökillä tms. Aina joskus, huomasin jostain pienestä asiasta, että Matias oli ollut mökillä. Joskus hellassa oli poltettu puita ja joskus  takkahuoneen sängyn päiväpeitolla oli selvä painauma, kun Matias oli ottanut siinä päiväunet. Minulla oli nimittäin tapana aina lähtiessämme mökiltä katsoa, että sänkypeitto oli suorassa ja siististi ja yleensä tyhjensin tuhkatkin pois hellasta, että olisi mukavampi taas aloittaa sen käyttö.

Matiaksen perheellä ja meillä oli tapana juhannus aina viettää yhdessä mökillämme ja yhtenä keväänä, kun menimme avaamaan mökkiä, totesin, että Matias oli ehtinyt aikaisemmin: sängyllä oli painauma ja ruokakaapissa oli Vichy-pullo ja pieni, muovinen voirasia. Hellassakin oli poltettu tulia. Kesä eteni, ja tuli taas juhannuksen aika. Soitin Matiakselle ja kysyin, olivatko he tulossa mökille juhannuksena. Hän vastasi, että juu, ihan mieleellään tullaan, kun en ole yhtään kertaa viime juhannuksen jälkeen siellä käynytkään. Ihmettelin, että miten niin, et ole käynyt? Täällä oli selväsi oltu, hellassa ollut tulet ja kaapissa sinne unohtamasi Vichy-pullo ja voirasiakin. Ne ovat siellä edelleen. Meillähän kukaan ei edes juo Vichyä, eikä se sitä paitsi olisi säilynyt pakkasella rikkoutumatta, jos olisi siellä ollut koko talven… äimistelin. Juhannuksena asiaa tietysti puitiin sitten tarkemmin ja tultiin siihen tulokseen, että mökillä onkin ollut joku meille tuntematon ihminen, joka on kaiken lisäksi harrastanut siellä vierailemista useampana talvena, sillä nyt meille selvisi, ettei Matias ollut koskaan käynyt siellä sinä aikana, kun mökki oli talviteloilla!

Isäntä sai hirveän kohtauksen ja vaati, että lukko pitää vaihtaa heti  ja mökkiä pitää jotenkin ruveta vartioimaan jollain tavalla… hän oli jo valmis menemään poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksenkin. Jolloin minä kysyin, mitä täältä on varastettu tai mitä pahaa on tehty? Ei mitään… otetaanpas nyt ihan rauhallisesti. Joku on käyttänyt  mökkiä, keitellyt ehkä kahvit ja vähän lämmitellyt. Siihen on kulunut muutama klapi mutta kaikki on kunnossa ja siistiä. Jos sillä ihmisellä olisi ollut pahat mielessä, täällä olisi tehty tuhotöitä! Nyt ei ole tapahtunut mitään vahinkoa. Eiköhän anneta asian olla. Ja siihen se sitten jäi. Tämä tuntematon tyyppi kävi siellä aina joskus, mutta eli hyvin siististi ja lopulta me naureskelimme vaan, että saapa nähdä, selviääkö meille koskaan, kuka täällä käy.

Me ostimme uuden mökin ja tämä vanha jäi tyttären perheen käyttöön.  Hän raportoi aina joskus, että taas oli joku käynyt mökillä, mutta jossain vaiheessa nämä käynnit loppuivat ja mietittiin, että kaveri on ehkä tullut niin vanhaksi, ettei enää jaksa sinne ranuta. Maasto on nimittäin melko vaativa ja tietä ei ole. Talvella pääsee jäiden aikana kohtuullisen helposti, kun tietää, mihin on menossa ja kesällä tietysti veneellä.

Nyt kuitenkin tänä keväänä kun tyttö kävi mökillä ensimmäisen kerran, hän havaitsi, että mökillä oli taas joku ollut ja nyt se joku oli viettänyt siellä ilmeisesti vähän pitemmän aikaa, koska hellassa oli tuhkaa niin paljon, että sitä oli käytetty muuhunkin kuin kahvikupillisen keittämiseen ja kaiken lisäksi saunasaavi oli puolillaan vettä, vaikka se syksyllä oli tyhjennetty! Ja nyt oli puupinosta hävinnyt puita vähän enemmänkin. Tuntuu siltä, että nyt on kyseessä joku toinen kutsumaton vieras ja ehkä asialle nyt pitää alkaa pistämään vähän kapuloita rattaisiin... mitä se sitten onkin… nähtäväksi  jää.

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar