Tiistaikirje 36 - 3.9.2019 Kaikella on tarkoitus...

tisdag 3 september 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

On muutamia asioita, joihin olen elämäni aikana törmännyt useammin kuin kerran. Yksi sellainen on omaksi motokseni muodostunut ajatus: Asioilla on tapan järjestyä, ennemmin, tai myöhemmin ja minun parhaakseni! – Jossain vaiheessa  kun työelämä oli täynnä myllerryksiä ja omassa elämässäkin tapahtumat melkein karkasivat käsistä, tuo lause palautti uskoni siihen, että kyllä ne asiat kuitenkin hoituvat… siitä tuli voimalauseeni, jota kertasin tämän tästä. Hoin sitä myös ystävilleni ja työtovereilleni varmaan ihan kyllästymiseen saakka, mutta olin oikeassa. Kaikki asiat hoituivat kuin hoituivatkin.

Toinen tällainen lähes elämänohje minulle on ollut ” Kaikella on tarkoituksensa”. Välillä jo vähän unohdin koko lauseen, mutta viime aikoina se on pulpahtanut mieleen tämän tästä… Se tulee mieleen silloin, kun joku asia ei millään mene niin kuin olet suunnitellut. Ja kun en ole periksi antavaa tyyppiä, silloin ainoaksi tavaksi selvitä takaiskuista on todeta, että kaikella on tarkoituksensa… vaikka emme sitä aina heti ymmärräkään. Pitkässä juoksussa olen oppinut tämänkin lauseen hyväksymään osaksi elämää.

Jossain vaiheessa, kun oltiin muutettu Talmaan ja totuteltiin tähän ympäristöön ja osin myös hiukan erilaiseen kulttuuriin, mökkeily jäi hyvin vähälle ja joskus harmitti tosissaan se, että siitäkin piti kuitenkin huolta kantaa, nurmikkoa leikata ja asioita hoitaa. Syntyi päätös, että myydään se pois. Lapsia ei kiinnostanut mökkeily, eikä heillä ollut aikaa/haluja sinne tulla… sekin harmitti. Joten, pistettiin myyntiin. Oltiin saatu muutaman asiantuntija arvio hinnasta ja  ruvettiin hissukseen tyhjentämään sitä kaikesta henkilökohtaisesta, että se olisi sitten tarvittaessa nopeasti vapautuva. Samaan aikaan mökkikunnassa myytiin noin neljääkymmentä muuta mökkiä ja tietysti vertailin hintapyyntöjä, sijaintia, tasoa jne. Havaitsin, etteivät ne olleet missään järkevässä suhteessa toisiinsa… saman järven rannalla myytiin n. kymmenen neliötä isompaa, kymmenen vuotta nuorempaa mökkiä vuokratontilla, jonka vuokra-aikaa oli jäljellä enää reilut 5 vuotta, yli 50 tuhatta kalliimmalla hinnalla, kuin omamme pyynti oli ja toisaalta yhdestä ulosotossa olevasta kymmeniä vuosia vanhemmasta, useita korjauksia  tarvitsevaa mökkiä kaupattiin vain kymppitonnia halvemmalla…  Pidin mökkiä myynnissä muutaman kuukauden, eikä ainuttakaan tarjousta tullut. Yksi pariskunta kävi katsomassa ja oli kovasti ihastunut, kertoivat menevänsä pankkiin juttelemaan rahoituksesta. Sen jälkeen en koskaan enää kuullut heistä pihahdustakaan. Eivät ehkä saaneet rahoitusta tai sitten muuten vaan olivat hyviä näyttelemään innostusta… Lopulta otin mökin pois myynnistä ja tarjosin sitä hiljaisesti silloin tällöin jollekin, joka etsi mökkiä samalta alueelta.

Sen jälkeen mietittiin, että pistetään se vuokralle, niin ei tarvitse koko aikaa huolehtia pihasta ym. Etsin pitempiaikaista vuokralaista. Yksi löytyi ja asia oli jo melkein valmis, mutta sitten he löysivät 50 km lähempää asuinpaikkakuntaansa olevan mökin, joten taas jäätiin nuolemaan näppejämme!

Tänä kesänä ollaan oltu mökillä muutama päivä aina silloin tällöin ja muutama viikko sitten, kun taas oltiin siellä, aloin ajatella, että mikähän tarkoitus sillä nyt sitten on, että mökki ei tunnu ketään kiinnostavan… ja itse kuitenkin tiedän, miten hyvä ja joka suhteessa terve mökki se on… talviasuttava ja paljon pieniä kivoja asioita sisältävä paikka, jossa on aina hyvä olla… silloin  se iski, kuin salama kirkkaalta taivalta!  ” Ihan hullua edes yrittää myydä mökkiä, joka on varsinainen voimanlähde minulle. Mökkiä, jossa luonto tulee melkein sisälle… mökkiä, jossa on kaikki tarpeellinen olla ja elää, vaikka ihan kokonaan… Aivan järjetöntä yrittää myydä jotain niin ainutlaatuista, jonka arvoa sivullinen ei edes tajua!” – Kauan kesti ymmärtää, mikä tarkoitus sillä oli, ettei ostajia tai vuokraajia osunut kohdalle! Summa summarum, sitähän ei nyt sitten myydä, eikä vuokrata. Nautitaan niin kauan kuin pystytään!

Tämä päätös kun oli syntynyt, sain heti kokea yhden upeimmista kokemuksistani siellä: aamulla, kun heräsin, olimme saaneet pihalle suloisen vieraan. Kauris seisoi ikkunan takana ja katseli sisälle mökkiin. Antoi minun hakea kännykän, että sain otettua kuvia siitä. Se seisoi pitkään paikallaan katsellen ja vain joskus pikkuisen päätään kääntäen ja korviaan höristellen… ja tällaista paratiisia minä, tyhmä, olisin ollut myymässä pois?!  Samalla mieleeni tulivat ne monet muut hienot asiat, joita mökillä olin saanut vuosien varrella kokea… ilveksen, karhun… monia upeita lintukokemuksia unohtamatta! Onneksi tajusin asian, ennen kuin mitään vahinkoa ehti tapahtua!

 

 

Taggar :

Kategorier :

Människor & Samhälle

0

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar