Tiistaikirje 38 - 17.9.2019 Kiusaamisesta

tisdag 17 september 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

Koulukiusaamisesta on puhuttu enemmän tai vähemmän niin kauan, kuin jaksan muistaa. Viimeaikoina se on taas ollut esillä erityisen paljon ja se on jotenkin alkanut nyppiä minua. Sitähän on esiintynyt aina. Kiusaamistavat vain ovat muuttuneet vuosien saatossa. Nyt on somessa kiusaaminen pinnassa. Yhteistä näille kaikille vuosille on se, että kiusaamista ei ole saatu loppumaan. Yritetty kuulemma on. On palkattu konsulttia konsultin perään. Laihoin tuloksin.  Välillä on syyllistetty koulua ja opettajia, välillä kotia, jossa ei tarpeeksi ohjeisteta lapsia mallikkaaseen käyttäytymiseen. Joskus syitä on etsitty kiusaajan taustoista niin henkisistä kuin muistakin ja joskus syytä on yritetty vierittää kiusatullekin… ei sopeudu porukkaan, jne.

Mielestäni tässä ei ole olenkaan kysymys pelkästä koulukiusaamisesta, vaan asia on huomattavasti laajempi ja pahempi. Kyse on kiusaamisesta yleensä. Sitä esiintyy kaikkialla… Olen joskus miettinyt, että tuleeko näistä koulukiusaajista aikuisena työpaikkakiusaajia vai onko se ihan oma ryhmänsä omine kummallisine motiiveineen… Muistan myös  omalta kouluajaltani jonkun opettajan, joka harrasti kiusaamista kahdella eri tavalla: ilmoitti joillekin oppilaille syyskuun alussa, että he saisivat ehdot keväällä. Sen jälkeen oli ihan sama, mitä tämä oppilas ko. aineen eteen teki, ehtoja ropisi. Samainen opettaja kiusasi työtovereitaan sillä, että puuttui heidän oikeuteensa antaa omasta aineestaan oppilaalle arvosanat todistukseen… kiristämällä sillä, ettei  ko. opettajalle heruisi seuraavalla lukukaudella tunteja, ellei hän toimisi niin kuin tämä kiusanhenki-opettaja halusi… Olihan mallikäytöstä tuleville aikuiselle! Ja tämä tapahtui jo 60-l koulussa ja vieläpä arvostetussa sellaisessa.

Vastaavaa kiristämistä ja kiusaamista tapahtuu myös valtaosassa työpaikkoja. Vahvemmassa asemassa oleva polkee hierarkiassa alemmassa asemassa olevaa mennen tullen. Joskus taustalla on kilpailu, joskus silkka ilkeys. Ihan yleisesti on tiedossa useampia aloja, jossa tällainen työpaikkakiusaaminen on paremminkin sääntö kuin poikkeus.  Sitten ihmetellään, että joillekin aloille ei löydy työntekijöitä! Ja että ne, jotka alalla ovat, palavat loppuun ja vaihtavat alaa tai eläköityvät ennen aikojaan

Meidän kulttuurissamme on niin vahvana itsekkyys ja välinpitämättömyys kaverin pärjäämisestä, että mitään parannusta minkään lajin kiusaamisen loppumiseen tai aisoihin saamiseen ei ole näköpiirissä. Eikä voi ollakaan, kun asioista ei edes puhuta niiden oikeilla nimillä vaan lakaistaan roskat matona alle.

Koulukiusaamisen sijaan kyse on mielestäni kiusaamisen kulttuurista, jota pönkittävät niin kodit, koulut, työpaikat ja jopa harrastusryhmät. Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Sääntöjä ja jopa lakeja asiaan liittyen olisi paljon helpompi tehdä, jos asiaa ei pilkota liian pieniksi palasiksi.

Nyt kiusaamisen selvittelyyn käytetään paljon aikaa ja rahaa sekä kouluissa, että työpaikoilla, mutta asiat eivät oikene. Ei tietenkään, liian monta sukupolvea on sitä harrastanut ja se siirtyy sukupolvelta toiselle siinä, missä jotkut kädentaidot, tai juhlaperinteetkin. Valitettavasti.

 

 

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar