Tiistaikirje 39 - 24.9.2019 Syksy hiipii pihaan

tisdag 24 september 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

Vaikka olenkin ns. kesäihminen, on pakko myöntää, että meidän neljä vuodenaikaa ovat omalla tavallaan todella kauniita kaikki. Vielä ei kesä ole kokonaan ohi, mutta syksyn merkit näkyvät jo luonnossa selvästi: yöt ovat kylmenneet ja aamuisin on aika pitkään melko vilakka ilma, ei voi t-paidassa enää piipahtaa edes kaupassa! Pakko on jo katsella hiukan paksumpia vaatteita, kenkiä, sukkia… siitä se sitten taas alkaa kerrospukeutuminen ja päälle käyvä pimeys. Onneksi ennen kaamoksen pimeintä aikaa edeltää luonnon syysväritys! Tuossa meidän lähellä on muutama vaahtera jo todella kauniissa syyspuvussa: kirkkaan keltaisia ja oransseja lehtiä on jo niin paljon, että hyppäävät esiin vihreiden puiden rivistöstä ja vangitsevat katseen väkisin, etenkin aurinkoisena päivänä.

Sen verran on alkanut ikä painaa, että olen aloittanut syksyyn ja talveen valmistautumisen tavallista aikaisemmin siitä yksinkertaisesta syystä, että kaiken tekemiseen menee paljon enemmän aikaa ja voimia kuin ennen. Aikaisemmin tällaiset touhut teki suit sait, mutta nykyään, kun ei aina oikein tiedä edes herätessään, minkälainen päivästä tulee oman ja tuon kumppanin terveydentilankaan osalta, niin pitää aloittaa ajoissa, että ehtii saada kaiken tarpeellisen tehtyä ennen lumentuloa!

Kukkasipuleita lisäsin jo pari viikkoa sitten maahan  ja viikonvaihteessa oli vuorossa osa jänisverkoista, joita aina virittelemme hedelmäpuille ja sireeneille, että niistä olisi edes suurin osa tallessa vielä pupujussien ruuanhaun jälkeen. Viime talvena jätettiin yksi vanha omenapuu verkottamatta ja hetihän ne jussit olivat sen huomanneet! Omenasatoon se ei kyllä vielä tänä kesänä yhtään vaikuttanut. Saa nähdä, miten käy ensi vuonna.

Osa kukista kukkii vielä ihan täysillä, joten en niitä henno vielä pois pistää, vaikka ostinkin kasan kallunoita valmiiksi, että saan sitten havujen ja muun rekvisiitan kanssa sisääntulon terassin osalta ainakin  näyttämään kutsuvalta. – Minusta on kiva, kun kotiin tullessa vastassa on jotain kaunista ja silmää miellyttävää. Silloin voi aina hyräillä iloisena sitä vanhaa iskelmää: ” On niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas”. Eikä se nyt tietysti huono juttu ole ystävienkään kannalta, jos meille tullessaan kokee jonkun pienen, kutsuvan hetkeen pihaan tullessaan... Se on omakotitalossa asumisessa yksi mukava asia, että voi aika vapaasti kehitellä vaikka joka vuosi jotain uutta ja erilaista eri vuodenaikoina pihalle ja terassille. Osa asioista pysyy tietenkin vuodesta toiseen, kuten meillä esimerkiksi Aina Ilona- patsas, joka muuttaa etupihalta takaterassille aina talveksi ja tulee sitten talon eteen toivottamaan tulijan tervetulleeksi viimeistään vappuna. Ja joulun tuntumassa isoa osaa näyttelevät valot, kynttilät yms. pimeyden karkottajat. Niiden aika ei nyt kuitenkaan ole ihan vielä. Nyt suunnittelen vasta ikkunalaatikoiden talvi-istututuksia… Yhtenä talvena sain asiaan apua ystävältä, joka on varsinainen tuhattaituri. Hän rakenteli minulle ihan luonnonmateriaaleista  etupihan ikkunoiden alle vaahtera-ruusuista ym. aika mielenkiintoisen ja kauniin asetelman. Jotain sellaista voisin yrittää tänä vuonnakin… vielä ehtisi poimia vaikka mökiltä vähän käpyjä ja väsätä risuista kaaria ja pylväitä… Laitan kuvituskuvaksi yhden tällaisen kukkalaatikon kuvan, niin on helpompi muodostaa käsitys tästä luonnonmukaisesta ikkunalaatikosta!

Nyt kun pihassa on myös tuo Aarreaittani, pitää siihenkin varmaan kehitellä  jotain piristystä syksyksi ja talveksi… ja varmaan parina viikonloppuna siellä on varmasti taas ”avoimet ovet”, että kiinnostuneet pääsevät katsomaan, minkälaista taidetta vuoden aikana on syntynyt.. jos kiinnostuit asiasta, käy kurkistelemassa Titanpuoti.fi kotisivujani, niin pysyt ajan tasalla eri tapahtumista!

Kun syyskoristelut on pihaan tehty, on vuorossa vielä jouluvalot. Tai meillä niitä voisi kutsua kyllä paremminkin kaamosvaloiksi, kun polttelemme niitä yleensä viimeistään jo marraskuun alkupuolelta aina helmikuun loppuun, kun kotitiellä ei ole katuvalojakaan, niin jostainhan pitää valoa maailmaan saada vuoden pimeimpänä aikana. Eihän täällä muuten näe kiikkua sen enempää pupujussit, ketut tai sudetkaan, puhumattakaan koirien ulkoiluttajista. - Saapa nähdä, mitä kivaa sille sektorille tänä vuonna keksitään!

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar