Tiistaikirje 40 - 1.10.2019 Mistä tunnet ystävän?

tisdag 1 oktober 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

Viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen menettää hyvän ystävän, ajautuu pohtimaan ystävyyden syvintä olemusta…mistä se tulee, mistä sen tunnistaa, miksi joku ihminen on sinulle tärkeämpi kuin joku toinen…Mihin ystävää tarvitaan? Millainen ystävä itse olet?

Menetin 25 vuotta sitten minulle rakkaan ja läheisen ihmisen. Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin tällaiseen tilanteeseen äkkiä ja täysin yllättäen. En ollut koskaan ajatellut, minkälaista elämäni olisi ilman häntä. Hän nyt vaan kuului elämääni ja olin pitänyt suhdettamme itsestään selvyytenä. Silloin oli pakko pysähtyä ja pistellä asioita ihan uuteen järjestykseen. – Onneksi hän ei ollut ainoa ystäväni, mutta isku vasten kasvoja tuli kuitenkin niin lujana, että se kasvatti minusta aikuisen. Äkkiä ja heti. Opin sen jälkeen antamaan ystävyydelle paljon enemmän arvoa. Opin myös sen, ettei mikään ystävyys ole itsestään selvyys ja että menetyksiä voi tulla milloin tahansa. Ja tuli myös!

Tästä ensimmäisestä kovasta menetyksestä en ole kokonaan selvinnyt vieläkään. Enkä varmasti koskaan selviäkään. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa. Jotenkin.

Olen miettinyt , mitä ystävyys minulle tarkoittaa ja tullut siihen tulokseen, että ystävä on oikeastaan eräänlainen luottohenkilö. Voit luottaa hänen sanaansa, voit luottaa hänen apuunsa ja voit luottaa siihen, että asiat pysyvät hänen sinetöityjen huultensa takana, eikä niistä kuiskita selkäsi takana.  Ystävyyteen tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä, joilla molemmilla on nämä samat perusominaisuudet. Jos ystävä pettää luottamuksesi, hänestä tulee entinen ystävä, eikä ystävyys enää koskaan voi olla entisellään.

Mielenkiintoista tässä ystävyyspohdinnassani on ollut se, että ystävyys voi  rakentua vuosien varrella, melkein kuin huomaamatta. Se on jotenkin paremmin ymmärrettävissä, että kun ollaan tunnettu lapsuudessa jo, käyty ehkä samaa koulua jne. niin joistain kavereista vaan tulee pysyvämpiä ja heitä aletaan pitää ystävinä.  Joskus luulin, että parhaat ystävät ovat juuri niitä, joiden taustat ja elämän tunnet pitkältä, pitkältä ajalta. Olen kuitenkin joutunut luopumaan tästä ajatuksesta, sillä vuosien varrella olen solminut myös ystävyyssuhteita, jotka ovat syntyneet hetkessä. Sinä vaan tiedät yht äkkiä, että edessäsi on ihminen, joka tulee olemaan elämässäsi jotenkin tavallista tärkeämpi. Vertaisin asiaa mielelläni tilanteeseen, jossa kohtaat  puolisosi: sen vaan tietää, kun se oikea tulee eteen… kemiat kohtaavat ja se on siinä. Paluuta ei ole.

Tällaisia hetkessä syntyneitä ystävyyssuhteita minulle on tullut vuosien varrella useita. En voi, enkä halua verrata ystäviä keskenään, koska jokainen ystävyys on ainutlaatuinen. Toisissa sinä olet saavan puolena enemmän kuin toisissa ja joissain taas sinun roolisi on antaa enemmän, kuin saada. Mutta jokainen tosi ystävä on elämäsi kannalta arvokas. Jalokivi… timantti… joka myös hioo sinua ihmisenä paremmaksi. Auttaa sinua ymmärtämään elämää kokonaisuutena paremmin.

Yksi tällainen hetkessä syntynyt ystäväni kävi luonamme sunnuntaina. Tutustuimme rapakon toisella puolella joskus 8-9 vuotta sitten. Jouduin yllättäen tilanteeseen, jossa tarvitsin jonkun paikallisen ihmisen katsomaan vähän asioiden perään, kun olin itse tuhansien kilometrien päässä, Suomessa.  Olin kuullut tästä ihmisestä yhdeltä , myös hetkessä syntyneeltä ystävältäni, joka oli useampaan kertaan kehottanut minua ottamaan yhteyttä tähän henkilöön, koska saisin hänestä varmasti hyvän ystävän, kuten hän asian ilmaisi. Mielestäni ajatus oli enemmän kuin kummallinen… jotenkin ei oikein istunut luonteeseeni, että noin vaan soittaisin jollekin ihmiselle ja kertoisin, että se ja se sanoi, että meistä tulisi ystävät ja soitin sen takia… voisimmeko  tavata? !!   Mutta kun olin sen asiani kanssa pulassa, tämä ystäväni pisti asiasta viestin tälle henkilölle ja  sen jälkeen minun oli helpompi ottaa yhteyttä … Sovimme tapaamisesta. Hän sanoi, että hänellä ei valitettavasti ole aikaa pitkään sessioon, mutta voi piipahtaa luonamme pikaisesti, korkeintaan 15 minuuttia,  niin on sitten helpompi miettiä asiaa, kun vähän tunnetaan toisiamme. Tapaaminen sovittiin samalle päivälle, koska olimme ihan pian matkustamassa takaisin Suomeen. Kun tapaamishetki koitti ja hän ajoi pihaamme, taivas päätti toivottaa hänet tervetulleeksi kaatamalla hänen niskaansa todella hurjan ukkoskuuron ja kääntämällä vielä varmuuden vuoksi hänen sateenvarjonsa ympäri ja vieden niin viimeisenkin suojan häneltä. Ja kun menin avaamaan ovikellon soidessa ovea, sen takana seisoi nainen, vettä valuvana, rikkinäistä sateenvarjoa kädessään roikottaen. – Ja mitä tekee Titta-tyttö?-  Repeää hillittömään nauruun, eikä saa sanotuksi muuta, kuin että tule nyt ihmeessä sisälle kuivattelemaan itseäsi! Tilanne oli niin absurdi, etteivät mitkään normit enää toimineet, mutta ystävyys syttyi saman tien. Hän viihtyi meillä viidentoista minuutin sijaan reilut kolme tuntia ja sovittiin, että hän ottaa asiani hoitaakseen ja raportoi siitä sitten säännöllisesti minulle sähköpostilla Suomeen. Myöhemmin hän kertoi, että oli päättänyt olla tarjoamatta apuaan asiassa ja oli tehnyt  mukaansa listan ihmisistä ja heidän yhteystiedoistaan, jotka voisivat asian puolestani siellä hoitaa. En koskaan nähnyt sitä listaa. Mutta kun raportteja alkoi tulla sähköpostiini, olin enemmän kuin hämmästynyt, miten hurmaavasta ihmisestä oli kyse.  Tapasimme uudestaan seuraavan matkamme aikana ja tutustuimme toisiimme paremmin ja sen matkan jälkeen tiesin, että ystävyys ei todella tunne rajoja ja se tulee elämääsi silloin, kun vähiten osaat sitä odottaa tai eniten sitä tarvitset. -  Nyt hän on muuttanut pois minulle tutuista ympyröistä, mutta viestittelymme on jatkunut  kaikkien näiden vuosien ajan ja ystävyys on vaan syventynyt ja syventynyt… Kun tapasimme pitkästä aikaa, nauroimme molemmat, että on tämä hassua, mutta tallella se on, ystävyys ja toisen ihmisen ymmärrys… onneksi nykyaikana viestintävälineet ovat niin hyviä, että yhteyksiä voi ylläpitää monella eri tasolla aina tilanteen mukaan. Maailma on niin paljon pienentynyt, ettei valtameretkään enää erota ystäviä toisistaan.

Pidetään huolta toisistamme ja ystävistämme!

Taggar :

Kategorier :

Människor & Samhälle

0

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar