Tiistaikirje 42 - 15.10.2019 Ruskan taikaa ennen kaamosta

tisdag 15 oktober 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

En muista, milloin meillä olisi ollut näin kaunis ja pitkä ruska-aika. En yleensä ole erityisesti syksyihminen, mutta tänä syksynä olen nauttinut täysillä toinen toistaan upeammista maisemista, auringosta ja jopa sumuisista aamuista. Niissä on ollut jotain uskomattoman hienoa ja ainutkertaista. Jos ei kesällä aurinko paistanut riittävästi, vastaavaa piristystä on nyt tullut roppakaupalla toinen toistaan upeammista syysväreistä. Niistä voimme kaikki kerätä voimia tulevaan, pitkään pimeään…

Pihaa on pitänyt laitella syyskuntoon vähän kerrallaan, kun osa kukista ei ole halunnut vielä mennä talvilepoon, on välillä ollut hiukan skitsofreeninen olo, kun olisi pitänyt laittaa ikkunoiden eteen pelargonioiden tilalle ruskan väriset  gallunat ja se on ollut ihan mahdoton tehtävä, kun pelargoniat kukkivat upeilla, kirkkaanpunaisilla kukilla, eikä niillä ole pienintäkään aikomusta mennä talvihorrokseen. Siinä sitä mummu sitten ihmettelee, miten homma pitäisi hoitaa! - Sunnuntaina sain sentään toisen ikkunanalusruukun laitettua valmiiksi. Toinen kukkii edelleen terassin suojissa. No, kai  se aika jossain kohtaa tulee sillekin!

Annettiin aika pitkään pihalle pudonneiden vaahteranlehtien olla maassa haravoimatta, kun ne olivat niin upean keltaisia kasoja, että mieli olisi tehnyt vaan kahlata niissä. - En varmaan koskaan unohda yhtä käyntiäni äitini haudalla. Oli syksy, ja menin laittamaan hautaa talvikuntoon. Hauta on maalla, vanhalla hautausmaalla, jossa tapana on, että lehdet haravoidaan vasta sitten, kun kaikki ovat pudonneet. Nyt ne eivät vielä olleet ihan kaikki maassa, mutta paljon niitä kuitenkin oli ja käytännössä kahlasin polviani myöden kuivissa, kirkkaan keltaisissa vaahteranlehdissä päästäkseni haudalle. Se tuoksu ja se ääni! Syöpyi hienoksi muistoksi  mieleeni.

Mökilläkään ei vielä ole voinut varsinaisia syystöitä tehdä. Puissa oli lauantaina vielä varsin paljon lehtiä, joten haravointikaan ei oikein puoltanut paikkaansa. Se, mikä pitää kirjata tavoitteeksi seuraavalle vuodelle, on kaiteen tekeminen mökin ulkorappusiin. Ei siinä montaa rappua ole, mutta nyt, kun tämän tästä tuli sadekuuroja, porraslaudat olivat niin liukkaat, etten uskaltanut niitä ilman tukea kiivetä. Satavarmasti olisin liukastunut! Kaiteesta on puhuttu monta kertaa, mutta eihän sitä aurinkoisilla ilmoilla muista, mutta kun pistän sen ylös uuteen kalenteriini, se todennäköisesti tulee myös tehtyä ennen seuraavia syyssateita. Olen ottanut tavakseni laittaa uuteen kalenteriin aina seuraavan vuodet tavoitteet. Systeemi on toiminut hyvin, olkoon tavoitteet sitten mitä tahansa. - Ja nehän ovat, laidasta laitaan… mutta yhteistä niille on ollut, että vuoden aikana ne melkein kaikki aina toteutuvat. Tietysti mukana on aina joitain asioita, jotka voisi luokitella haaveiksi tai unelmiksi ja ne kaikki eivät välttämättä toteudu yhden vuoden aikana, mutta aika usein ne kuitenkin toteutuvat seuraavana tai sitä seuraavana vuotena. Ja tähän perustuen kehotankin ihmisiä aina unelmoimaan jostain, mikä on vähän siinä ja tässä, onko sillä mahdollisuus toteutua. Kun joku tällainen unelma sitten joskus toteutuu, voit kokea hienon onnistumisen tunteen ja sillä jaksaa sitten taas pitkälle niitä arjen vähän harmaampiakin hetkiä.

Illat ovat syksyn myötä  pimenneet niin nopeasti, ettei sitä oikein todeksi halua uskoa. Iltalenkit koiran kanssa on pakko tehdä jo taskulampun tai otsalampun ja heijastavien vaatteiden kanssa. Täällä Talmassa kun ei niitä katuvalojakaan edes ole, vastuu tiellä liikkuvista ihmisistä ja eläimistä autoilijalla on suuri. En ole erityisesti pelkäävä ja hermoileva ihminen, mutta joskus, kun isäntä ja koira viipyvät iltalenkillä normaalia pitempään, alkaa mielikuvitus tuottaa vaikka minkälaisia asioita… tämä meidän kotitie on aika vilkkaasti liikennöity ja siinä on 40km/h nopeusrajoitus, mutta osa ihmisistä ei välitä siitä ja kun tie on vielä kovin kapea, joskus tilanteet ovat todella läheltä-piti tilanteita. Sitten kun ylinopeuden lisäksi vielä höpötetään puhelimessa ajon aikana, tilanteet pahenevat entisestään. Miten ihmeessä ihmiset saisi ymmärtämään, että nopeusrajoituksilla ja muilla määräyksillä on joku tarkoitus… tarkoitus turvalliseen liikkumiseen tiellä kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina. Tapahtuu se sitten ajoneuvoilla tai jalan.

Turvallista kaamosaikaa kaikille!

 

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar