Tiistaikirje 45 – 5.11.2019 Joulun valmistelua ja maaseutuasiaa

tisdag 5 november 2019 - 11:50 | 0 Kommentarer

Marraskuu. Miten se tuntuukin taas niin kylmältä ja pimeältä?! Sielukin palelee, puhumattakaan varpaista ja sormista. Pihatöiden tekeminenkin käy työlääksi, kun on puettava päälle naparetkeilijän tapaan, kerros toisensa perään. Olen aina inhonnut sitä. Myönnän, että ruska ja kirkkaat talvipäivät ovat kaunista katseltavaa, mutta vain silloin, kun lämpötila ei nipistele nenää ja poskia… no, tällehän nyt ei voi taas mitään, joten siirrytään tekemään jotain hyödyllistä!

Sain viikko sitten siivottua vaatehuoneesta enimmät turhat vaatteet pois ja pihaa on siivoiltu pikku hiljaa… pari sateista päivää nyhjäsin kotona. Mitä nyt kävin hakemassa kaupasta korttipohjia. Tapanani on ollut tehdä suurin osa joulukorteista itse ja niin päätin tehdä nytkin. Tosin tänä jouluna en lähetä enää niin paljoa joulukortteja, kuin tavallisesti… digitaalinen maailma ympärillä antaa mahdollisuuden  lähettää joulumieltä ystäville myös sähköisesti, joten osalle lähtee vain sähköinen  tervehdys. Aloitan joulukorttien tekemisen aina hyvissä ajoin, koska haluan rauhoittaa joulunajan kaikelle muulle mukavalle. Eilen tein viimeiset kortit valmiiksi ja seuraavaksi kirjoittelen niihin saajalle oman tervehdykseni ja muutamaan korttiin liitän mukaan joulukirjeen.

Sain vuosia sitten tyttäreni hyvältä ystävältä muutamana jouluna joulukirjeen ja se tuntui todella mukavalta. Kun lapset kasvoivat ja maailma kuljetteli heitä omille poluilleen, tuntui tosi kivalta saada joulukirje, jossa tämä tyttö kertoili omasta vuodestaan ja sen tapahtumista, onnistumisista ja joskus myös menetyksistään. Muistelen sitä aikaa kaiholla. Ihmiset eivät enää kirjoittele. Ei ainakaan mesenzer-viestejä pitempiä tarinoita. Harva jaksaa enää edes soitella. Ollaan siirrytty liian hektiseen elämään, jossa ei enää ole tilaa eikä etenkään aikaa millekään ylimääräiselle… saati sitten vähän perusteellisemmalle ajatustenvaihdolle ystävien ja tuttujen kesken. -  Niin kuin tuo nyt olisi mikään iso juttu!

Ajatustenvaihdosta puheen ollen, käytiin mökillä alkuviikolla ja kun mökin pihassa olleista traktorinjäljistä saatoin päätellä, että paikallinen tilallinen oli käynyt tyhjentämässä lokakaivomme, yritin tavoitella häntä selvittääkseni laskun suuruuden, mutta herra oli niin kiireinen, ettei se heti onnistunut ja niinpä ajelimme hänen tilalleen katsomaan, saisiko takin helmasta nykäistyä sen verran… no, se onnistui. Tavoitimme hänet karjasuojan edestä, missä hän oli ruokkimassa valtavan isoa hereford-karjaansa. Jäätiin hetkeksi aikaa myös parantamaan maailmaa hänen kanssaan, kun ei oltu pariin vuoteen häntä tavattu.  Sen jutustelun jälkeen jäin miettimään maaseudun nykytilaa… sitä, miten maaseutu oikeasti autioituu pikkuhiljaa. Meillä Talmassakin se hiukan näkyy, mutta  siellä se näkyy paljon paremmin… Hänellä on iso tila ja heillä menee hyvin ja siinä ihan lähellä on toinenkin isompi tila, jolla menee hyvin… mutta siinä matkalla meiltä heille, muutaman kilometrin säteellä, ei sitten montaa asuttua taloa olekaan. Olen aika harvoin liikkunut niissä maisemissa pimeällä, mutta nyt käytiin kirkolla ja sitten siellä maatilalla ja kiinnitin huomiota siihen, että paljon oli pimeitä taloja ja paljon taloja, joissa vain yhdessä ikkunassa näkyi valoa tai television kajo… vedin siitä johtopäätöksen, että yhden valon taloissa asui todennäköisesti vain yksi ihminen… vanhus? Sen verran asia vaivasi minua, että kysäisin tältä tilalliselta, olinko oikeassa vai väärässä. Hän vahvisti epäilyni ja kertoi, että viimeisen parin vuoden aikana taloja on todella jäänyt tyhjäksi useita… pariskunnista toinen on kuollut ja toinen sitten muuttanut hoitokotiin tai muualle, kun ei enää yksin pärjännyt, joissain vielä toinen asuu, mutta hiljalleen ikä tekee tehtävänsä ja  taas  jää talo tyhjäksi…

Paluumatkalla oli hiljaista. Mietin todella, mihin tämä maa on menossa… kaupunkeihin rynnistetään vaikka millä hinnalla ja maaseutu tyhjenee… eihän tämä kehitys nyt ihan tervettä ole! Ja nykyaikana, kun etätyömahdollisuudet vaan lisääntyvät! Miksi ihmeessä ihmisten pitää päästä ruuhka-alueille, asua ahtaasti ja maksaa siitä vielä huikeaa hintaa?! Miksi ei asuta väljemmin ja hankita kunnon taloja ja tontteja sieltä missä ne ovat halpoja, missä ei tarvitse istua ruuhkabusseissa/junissa/metroissa ja miettiä, missä ja minkälaisessa seurassa lapset aikaansa viettävät… jos siinä 1-2 kertaa viikossa sitten pitää työpaikalla ihan fyysisesti käydä, se on vain se yksi päivä ja yksi edestakainen matka…  Puhumattakaan niistä pienituloisista eläkeläisistä,  jotka asuisivat huomattavasti halvemmalla jossain muualla kuin pk-seudulla… tai pitkäaikaistyöttömät, joilla ei ole tosiasiallisia työllistymismahdollisuuksia enää…No, nämä  nyt ovat taas näitä eläkeläisen tuumauksia, jotka eivät tietenkään ole ratkaisu kaikille, mutta isolle osalle voisi olla, jos vaan uskallusta riittäisi … jos itse olisin valintatilanteessa, miettisin kyllä vakavasti maaseutuasumisen vaihtoehtoa! On se niin mukavaa katsella ikkunasta aamulla peuraa tai nähdä ilveksen jäljet uudella lumella pakkasaamuna… ja se hiljaisuus… se, mitä voi ihan kuunnella! – Miten hyvää sekin tekisi digimaailman hektisyyden vastapainoksi rasittuneille aivoille!

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Skriv kommentar